Luuuuuuuuuuunta!!!!!

SATAA LUNTA!

Aina ja aina se saa allekirjoittaneen naaman hassuun asentoon; semmoiseen pikkupoikavirneeseen. Lumisade on viesti muutoksesta. Positiivinen viesti! Se ei ole Myrsky, jossa puita kaatuu ja nurkat valittavat. Se on ilmiö, joka saa luonnon hyräilemään ja haistattaa pimeydelle pitkät. Lumi sataa ihanan rauhallisesti tai vimmaisella vauhdikkuudella; määrätietoisesti kohti maata, porukalla alas asti. Pessimistit ajattelevat lumen peittävän kaiken alleen ja pitävät lumitöitä turhimpana asiana maailmassa, jopa turhempana, kuin turhuutta itsessään. Ja se on jo paljon. Tällaiset ajattelijat ovat omasta mielestään oikeassa, mutta varaan itselleni oikeuden ajatella asiaa hieman laajemmalta näkökulmalta katseltuna. Lumi toimii loisteliaana elementtinä ihmisen viihtymiselle; lumilautailusta luisteluun, hiihdosta lumiukkoihin! Lumi pukee luonnon valkoiseen huntuun; antaen sille muutaman kuukauden aikaa levätä ja taas keväällä sulaminen käynnistää kevään ja luonto on valmiina usean kuukauden mittaiseen kukintaansa. Ilman lunta ja talvea ei ole kevättä ja heräämistä. Lumi antaa luonnolle mahdollisuuden nukkua ja kehittyä. Ajatelkaa (taas kerran) luonnon nerokkuutta: lumi suojaa luontoa raastavalta kylmyydeltä; ilman lunta moni luontokappale kuolee kylmyyteen. Lunta on käytetty iät ja ajat talojen sokkelieristeenä ja lumikuopassa on itsekin useita öitä nukuttu vapaaehtoisesti makuupussi kaverina. Maailmalla on ironista huumorintajua: se paiskaa meitä tajuttomilla pakkasilla, mutta samalla antaa riittävästi lunta, jolla sitä vastaan voi luonto suojautua.  

Lumen varjopuolena on mainittu pakkanen. Lumi tarvitsee pakkasta, mutta pakkanen ei tarvitse lunta. Jing, mutta ei välttämättä jang. Sama pätee elinkeinoelämään: yritys tarvitsee rahaa, mutta raha ei tarvitse yritystä. Tämän vuoksi yrityksen pitää kyetä suojautumaan liiketoimintaympäristön pakastuessa esimerkiksi laman myötä. Jos tilanne pääsee yrityksen yllättämään ilman, että meillä on mahdollisuus suojautua, ollaan vaarallisella tiellä, kesärenkailla lumisohjossa. Meillä pitää olla reservejä, rahaa, siksi aikaa, että voimme suojautua pakkasta vastaan. Meillä pitää olla suunnitelma yritystalvea vastaan. Pakkasta vastaan ei voi tapella, sitä vaan tulee; joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta aina sitä on ollut, ja tulee aina olemaankin. Onkin pohdittava, onko meillä jotain, joka lumenoloisesti tekee yrityspakkasesta siedettävän, antaen mahdollisuuden joko levätä ja kehittää tai varmistaa mahdollisuuden pysyä hengissä. Ilman rahaa yritys kuolee. Yritysten kuolemisesta ei pidä kukaan, en edes minä. Ja jos joku kysyy, miten paljon rahaa pitää olla kassassa, niin vastaus on helppo 20 % liikevaihdosta. Se on routaraja. Rahasta on kysymys! Muistakaa, yritysten taloudesta vastaavat, rahaa saa rakastaa.

Talvi on tulossa.

Timo Ruohio

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja