Blogi alihankintamessuilta
”Onko ne siellä,
onko?”, ajattelin samalla kun kiiruhdin ripein askelin ja harmaalla
betonilattialla lojuvia muovin kappaleita väistellen kohti A-hallia. ”Kyllä! Kattoripustukset
ovat paikallaan aivan niin kuin pitääkin! Ja seinätkin ovat pystyssä!
Spottivaloja ja sähköjäkin näyttää olevan paikallaan. Lopputarkastusta kehiin
ennen kuin asiakkaat tulevat!”, huokaisin helpottuneena mielessäni.
Tästä se taas lähtee: alihankintamessut Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa! Odotettavissa on kolme – syksyn viilenevästä
säästä huolimatta - lämmintä messupäivää tällä viikolla tiistaista torstaihin.
Siitä lämmöstä pitävät huolen kuvaannollisesti piirua vaille 1000
näytteilleasettajaa, toivon mukaan noin kuusitoista tuhatta messuvierasta sekä konkreettisesti
suunnaton joukko valoja ja muita lämpöä säteileviä teknisiä vempaimia. Mukana
tässä vireässä joukossa on myös noin 30 tarmokasta yritystä ja organisaatiota Pohjois-Karjalasta. Näiden
yritysten yhteinen osasto on A-hallin sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä,
paraatipaikalla. Tänä vuonna alihankintamessut täyttää 25 vuotta, ja
Pohjois-Karjala on ollut mukana messumenossa aivan ensimmäisestä vuodesta
lähtien.
Mikäs rooli Joensuun Tiedepuistolla ja minulla tässä
kuviossa sitten on? Joensuun Tiedepuisto Oy tarjoaa palvelun, jossa se kokoaa
yhteisosastolle tulevat yritykset omille osastopaikoille ja hoitaa kaikki
puitteet (yleisilmeen, rakenteet, sähköistyksen, valaistuksen, siivouksen jne.)
valmiiksi yritysten puolesta kunkin yritykset omat tarpeet huomioiden. Jos olet
joskus pähkäillyt, mitä Tiedepuiston rooli sillanrakentajana
oikein tarkoittaa, niin tässä se toteutuu käytännössä - hyvin pienessä mutta
konkreettisessa mittakaavassa. Yhteisosaston kokoamisessa Tiedepuisto toimii
kokoavana voimana, kerää mukaan lähtevät yritykset yhteen, selvittää kunkin
tarpeet ja toiveet, ja välittää nämä tiedot eri palveluntuottajille sekä
siirtää tietoa näiltä yrityksille päin. Tämä
palvelu kuuluu yhtenä hyvin pienenä osana meidän liiketoiminnan kehittämispalveluihin.
Tiedepuistossa tätä yhteisosaston kokoamista hoidan
käytännössä minä. Olen siis ikään kuin henkilötasolla se välittäjä ja
sillanrakentaja yritysten ja yhteisosaston toteutukseen tarvittavien
palveluntuottajien välillä. Melkoinen ”välvouhka” tässä hommassa saa ollakin!
Istahdin tänään erään osaston reunalla nököttävälle baarijakkaralle tätä asiaa
miettimään samalla kun hörpin repusta kaivamaani vauhtihirmun pillimehua.
Vertaisin yhteisosaston kokoamista 3000 palan palapeliin. Sellaiseen, jossa puolet kuvasta on
turkoosin väristä merta ja puolet heleän sinistä taivasta. Kuvassa näkyy
vasemmassa yläreunassa kaartelevan lokin silhuetti, ja horisonttiviivan
tuntumassa aavistuksen kuvan oikealla laidalla on traktorin takarenkaan
kokoinen saari, jossa kasvaa hiukkasen oikealle kallistuva palmu. Kuva on
selvä, mutta edessä oleva urakka melkoinen. Enkä liioittele yhtään, sillä
yhteisosastolla on yrityksiä yksilöllisine toiveineen kuitenkin edellä
mainitsemani noin 30 ja neliöitäkin alueella noin 370.
Kokoamishomma käynnistyy helmi-maaliskuun taitteessa
alkuvalmisteluilla yhteistyössä Tampereen Messujen kanssa. Sitten alkaa
yritysten kokoaminen mukaan markkinointi- ja myyntityötä tehden. Pala palalta
kuva alkaa hahmottua ja palaset loksahdella paikoilleen. Vuosien varrella on
takkiin tarttunut paljon hiljaista tietoa, mikä helpottaa työn tekemistä: olen
ollut näytteilleasettajana mukana alihankintamessuilla liki 10 kertaa, ja tänä
vuonna on minulla jo seitsemäs kerta koota Pohjois-Karjalan
yhteisosasto. Samalla on kuitenkin varottava ”messujen déjà-vu –tunnetta” eli sitä, kun on olevinaan tehnyt jonkin
asian mutta se liittyikin viime vuoden messuihin. Tai sitä edellisiin.
Lopulta on edessä viimeinen
messurakennuspäivä, jolloin oma työni ennen messuja on hikistä loppukiriä
vaille valmis. Kun olen käynyt rakennepiirustukset läpi, on vain kärsivällisesti
odotettava asiakkaiden saapumista. Iltapäivällä kahden paikkeilla heitä alkaa
pikkuhiljaa ilmestymään messuhalliin laittamaan omia osastojaan
esittelyvalmiuteen. Viimeiset saapuvat illalla. Päivän aikana sanotaan muuten
aika monesti ”Terve, terve, täällä sitä taas ollaan!”.
Tänäkin vuonna ravasin iltapäivän ja illan mittaan lukemattomia
kertoja eri puolilla messuhallia: hain taulukoukkuja tai sopivaa teippiä, etsin
lainaksi akkuporakonetta, autoin otsalautatekstien tilaamisessa, tarkistin
osastonumeroiden kylttejä, johdattelin asiakkaita sinne ja tänne lisäpalvelujen
äärelle ja vaikka mitä. Lisäksi soittelin sähköasentajalle varmaan yli kymmenen
kertaa. Henkilökohtainen ennätys tuon ravaamisen suhteen tuli muutama vuosi
sitten, kun askelmittarin mukaan marssin messuhallissa piirun yli kymmenen kilometriä. Silloin tosin
oli ”yhteisosaton satelliittiosasto” naapurihallin puolella. Pohkeiden
jomotuksesta päätellen tämän vuoden kilometrimäärä taitaa tosin olla lähellä
tuota ennätystä.
Kun ilta tänään viimein koitti, saatoin todeta hiukan väsyneenä mutta silti innoissani messuhallin odottavaa
tunnelmaa aistien, että sirkus on
saapunut taas kaupunkiin. Sytyttäkää huomenna aamulla kohdevalo, päräyttäkään rummut soimaan
ja vetäkää esirippu sivuun – me olemme valmiina!
Soile Asikainen
Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston viestintäkoordinaattori.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti