maanantai 23. syyskuuta 2013

3000 palan sininen palapeli


Blogi alihankintamessuilta
 
”Onko ne siellä, onko?”, ajattelin samalla kun kiiruhdin ripein askelin ja harmaalla betonilattialla lojuvia muovin kappaleita väistellen kohti A-hallia. ”Kyllä! Kattoripustukset ovat paikallaan aivan niin kuin pitääkin! Ja seinätkin ovat pystyssä! Spottivaloja ja sähköjäkin näyttää olevan paikallaan. Lopputarkastusta kehiin ennen kuin asiakkaat tulevat!”, huokaisin helpottuneena mielessäni.

Tästä se taas lähtee: alihankintamessut Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa! Odotettavissa on kolme – syksyn viilenevästä säästä huolimatta - lämmintä messupäivää tällä viikolla tiistaista torstaihin. Siitä lämmöstä pitävät huolen kuvaannollisesti piirua vaille 1000 näytteilleasettajaa, toivon mukaan noin kuusitoista tuhatta messuvierasta sekä konkreettisesti suunnaton joukko valoja ja muita lämpöä säteileviä teknisiä vempaimia. Mukana tässä vireässä joukossa on myös noin 30 tarmokasta yritystä ja organisaatiota Pohjois-Karjalasta. Näiden yritysten yhteinen osasto on A-hallin sisäänkäynnin välittömässä läheisyydessä, paraatipaikalla. Tänä vuonna alihankintamessut täyttää 25 vuotta, ja Pohjois-Karjala on ollut mukana messumenossa aivan ensimmäisestä vuodesta lähtien.

Mikäs rooli Joensuun Tiedepuistolla ja minulla tässä kuviossa sitten on? Joensuun Tiedepuisto Oy tarjoaa palvelun, jossa se kokoaa yhteisosastolle tulevat yritykset omille osastopaikoille ja hoitaa kaikki puitteet (yleisilmeen, rakenteet, sähköistyksen, valaistuksen, siivouksen jne.) valmiiksi yritysten puolesta kunkin yritykset omat tarpeet huomioiden. Jos olet joskus pähkäillyt, mitä Tiedepuiston rooli sillanrakentajana oikein tarkoittaa, niin tässä se toteutuu käytännössä - hyvin pienessä mutta konkreettisessa mittakaavassa. Yhteisosaston kokoamisessa Tiedepuisto toimii kokoavana voimana, kerää mukaan lähtevät yritykset yhteen, selvittää kunkin tarpeet ja toiveet, ja välittää nämä tiedot eri palveluntuottajille sekä siirtää tietoa näiltä yrityksille päin.  Tämä palvelu kuuluu yhtenä hyvin pienenä osana meidän liiketoiminnan kehittämispalveluihin.

Tiedepuistossa tätä yhteisosaston kokoamista hoidan käytännössä minä. Olen siis ikään kuin henkilötasolla se välittäjä ja sillanrakentaja yritysten ja yhteisosaston toteutukseen tarvittavien palveluntuottajien välillä. Melkoinen ”välvouhka” tässä hommassa saa ollakin! Istahdin tänään erään osaston reunalla nököttävälle baarijakkaralle tätä asiaa miettimään samalla kun hörpin repusta kaivamaani vauhtihirmun pillimehua.
 
 

Vertaisin yhteisosaston kokoamista 3000 palan palapeliin. Sellaiseen, jossa puolet kuvasta on turkoosin väristä merta ja puolet heleän sinistä taivasta. Kuvassa näkyy vasemmassa yläreunassa kaartelevan lokin silhuetti, ja horisonttiviivan tuntumassa aavistuksen kuvan oikealla laidalla on traktorin takarenkaan kokoinen saari, jossa kasvaa hiukkasen oikealle kallistuva palmu. Kuva on selvä, mutta edessä oleva urakka melkoinen. Enkä liioittele yhtään, sillä yhteisosastolla on yrityksiä yksilöllisine toiveineen kuitenkin edellä mainitsemani noin 30 ja neliöitäkin alueella noin 370.

Kokoamishomma käynnistyy helmi-maaliskuun taitteessa alkuvalmisteluilla yhteistyössä Tampereen Messujen kanssa. Sitten alkaa yritysten kokoaminen mukaan markkinointi- ja myyntityötä tehden. Pala palalta kuva alkaa hahmottua ja palaset loksahdella paikoilleen. Vuosien varrella on takkiin tarttunut paljon hiljaista tietoa, mikä helpottaa työn tekemistä: olen ollut näytteilleasettajana mukana alihankintamessuilla liki 10 kertaa, ja tänä vuonna on minulla jo seitsemäs kerta koota Pohjois-Karjalan yhteisosasto. Samalla on kuitenkin varottava ”messujen déjà-vu –tunnetta” eli sitä, kun on olevinaan tehnyt jonkin asian mutta se liittyikin viime vuoden messuihin. Tai sitä edellisiin.

Lopulta on edessä viimeinen messurakennuspäivä, jolloin oma työni ennen messuja on hikistä loppukiriä vaille valmis. Kun olen käynyt rakennepiirustukset läpi, on vain kärsivällisesti odotettava asiakkaiden saapumista. Iltapäivällä kahden paikkeilla heitä alkaa pikkuhiljaa ilmestymään messuhalliin laittamaan omia osastojaan esittelyvalmiuteen. Viimeiset saapuvat illalla. Päivän aikana sanotaan muuten aika monesti ”Terve, terve, täällä sitä taas ollaan!”.  

Tänäkin vuonna ravasin iltapäivän ja illan mittaan lukemattomia kertoja eri puolilla messuhallia: hain taulukoukkuja tai sopivaa teippiä, etsin lainaksi akkuporakonetta, autoin otsalautatekstien tilaamisessa, tarkistin osastonumeroiden kylttejä, johdattelin asiakkaita sinne ja tänne lisäpalvelujen äärelle ja vaikka mitä. Lisäksi soittelin sähköasentajalle varmaan yli kymmenen kertaa. Henkilökohtainen ennätys tuon ravaamisen suhteen tuli muutama vuosi sitten, kun askelmittarin mukaan marssin messuhallissa piirun yli kymmenen kilometriä. Silloin tosin oli ”yhteisosaton satelliittiosasto” naapurihallin puolella. Pohkeiden jomotuksesta päätellen tämän vuoden kilometrimäärä taitaa tosin olla lähellä tuota ennätystä.

Kun ilta tänään viimein koitti, saatoin todeta hiukan väsyneenä mutta silti innoissani messuhallin odottavaa tunnelmaa aistien, että sirkus on saapunut taas kaupunkiin. Sytyttäkää huomenna aamulla kohdevalo, päräyttäkään rummut soimaan ja vetäkää esirippu sivuun – me olemme valmiina!

 
Soile Asikainen


Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston viestintäkoordinaattori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti