keskiviikko 11. toukokuuta 2016




Hautomoblogi: Start Me Up liikeideakilpailu                          
Keskiviikko 11.5.2016
Huomenna torstaina on Hautomon jouluaatto! Silloin on Start Me Up liikeideakilpailun voittajien julkistaminen ja jokavuotinen myyntipuhekilpailumme Pitch Me Up. Tänään olen aamulla tehnyt mielikuvaharjoitteita huomista juontoa varten ja äsken saimme hautomotiimillä uhkaavan tulipalon estettyä huomisen osalta J; kaikki on taas oikeinkin hyvin ja intoa on kuin pienessä kylässä!
Mutta miten tähän on päästy? Miten meistä on tullut Suomen parhaan liikeideakilpailun toteuttaja? Mitä vaatii, että tekee vuosi toisensa perään ennätyksen liikeideoiden ja jaettavan palkintopotin määrässä? Vastaus on ilmeinen; paljon ja vielä enemmän töitä! Menestyksen kaava on yksinkertaisuudessaan hämmentävän kaunis: Idea x Toteutus x Innostus = Menestys. Tuo muuten lukee huoneentauluna Hautomon tiloissa Oasiksessa, ja sama pätee siis tähänkin.
Käsitellään ensin tekijä nimeltään Idea. Lähtökohtaisesti koko liikeideakilpailun idea on saada hirmuinen määrä ideoita, joista työmme tuloksena syntyy niin uusia start up -yrityksiä, patentteja, tiimejä kuin entäs-jos-sittenkin-tuuppauksia. Osa ideoista on valmiimpia liiketoiminnallisesti kuin toiset; osa on puhtaasti tuoteideoita ja osa on tehty hieman huumorimielelläkin, mutta yhtä kaikki: ideoita ne kaikki ovat ja niitä me haemmekin! Samalla liikeideakilpailumme on oiva testialusta oman ideansa testaamiseen; se antaa usein, jopa aina, vastauksen siihen kuuluisaan kysymykseen: ”kannattaako viedä tätä ideaa pidemmälle?” erilaisten henkilö/tiimi-kohtaisten sparrauspäivien avulla.
Seuraavaksi Toteutus. Miten me tiiminä liikeideakilpailun teemme? Kaikki alkaa syksyllä, syyslokakuun taitteessa. Silloin Heräämme. Mietimme, missä viimeksi onnistuimme, katsomme tilastoja, analysoimme viestintäkanaviemme tuloksia, pohdimme uudistumista; teemme ideointia kaikilla rintamilla! Marraskuussa kierrämme valitun toteutusstrategian mukaisesti yhteistyökumppaneita myymässä, eli keräämme palkintopotin täyteen ennalta laaditun budjetin mukaisesti. Joulukuussa kaikki markkinointimateriaali on suunniteltu ja painokoneet alkavat kauniin laulunsa. Tammikuussa aloitamme kollegoiden kanssa markkinoimaan liikeideakilpailua oppilaitoksille; suomeksi ja englanniksi, kaikille koulutusasteille. Varsinainen kilpailuaika; helmi- ja maaliskuu sujuu samalla sykkeellä, tänä vuonna olimme myös paikallisradiossa äänessä; kauppakeskuksessakin kävimme kansaa kättelemässä. Maakuntalehti saa myös osansa markkinointibudjetistamme ja somessa ilmoitellaan paljon; liikeideakilpailun kotisivuja päivitetään viikoittain. Koko ajan jotakin!
Kolmanneksi Innostus. Tämä on yllä mainitut huomioiden sittenkin se tärkein juttu. Yhteistyökumppanit innostetaan tukemaan liikeideakilpailua rahallisesti, mutta pelkkä raha ei tee onnelliseksi, jos mainitut kumppanit eivät itse kilpailua viesti omissa kanavissaan oikeasti innostuneina! Ei riitä, että laittavat bannerin organisaationsa sivuille, että jos joku vaikka huomaisi sen sieltä… Parhaimmillaan yhteistyökumppani oikeasti ihan kaikessa toiminnassaan kertoo kisastamme ja saa aikaiseksi ihmisiä, tiimejä ja yrityksiä innostumaan aiheesta ja sitä kautta aiheuttaa suorastaan ryntäyksen kilpailuun osallistumaan. Sama toki koskee myös omaa tiimiämme: minua ja työkavereitani. Innostus on jännä homma, se oikeasti tarttuu kun on riittävästi ”pitkät päällä”, eli silmissä loistaa innostunut valo! Jokaiseen esittelytilaisuuteen menemme kuin rokkikurkot lauteille; pientä kutinaa on vatsapohjassa, mutta kuitenkin tietää oman tarinansa olevan niin hyvä, ettei todellakaan tarvitse tulla häntä koipien välissä pois! Ihan ylpeänä kuljemme pitkin ja poikin kampuksia. Toisinaan olemme ihan väärässä paikassa ihan väärään aikaan, mutta silloinkin pitchaamme omaa liikeideakilpailuamme sille porukalle, joka sattuu siinä olemaan. Kaikkea tekemistämme tietenkin ohjaa suunnitelmallinen toiminta: kerran viikossa maanantaisin katsomme syys-talvikaudella tilanne ja sovimme, kuka tekee mitäkin ja jos ei ole tehnyt, niin kyseinen tekemättömyyden perisyntiin itsensä asettanut henkilö saa peiliin katsomisen jälkeen tilaisuuden tehdä se tekemätön, ja vieläpä erityisen nopealla aikataululla.
Helmikuussa, kun kilpailuaika alkaa, ja valinnat on tehty, alkaa se jännitys, että osuiko ja upposiko se valittu tarina. Tänä vuonna oli meillä uutuutena One Minute Pitch eli sai liikeideansa tueksi ladata videon palveluumme tuomariston työn helpottamiseksi. Ihan uusi asia, ja tietenkin mielessä oli se, että jos tulee vain yksi video… Koska samalla toisena uutuutena oli Some Awards, eli sen saman videon sai halutessaan laittaa Facebookiin näytille ja eniten tykkääjiä saanut voittaa rahapalkinnon. Puhuimme tiimillä, että voi kun tulisi edes muutama video, että tulisi oikeasti kisa, eikä niin, että siellä on kaksi videota…. Mutta! Videoita tulikin 45 ja someenkin uskaltautui 30 erilaista ajatusta ”narulle laitettuna”. Enemmän, kuin uskalsimme toivoa, mutta yhtä paljon, kuin salaa halusimme.
Yllä oleva kertoo tiivistettynä sen, miten ”myö se tehhään”: porukalla, suunnitelmallisesti, tarinan ja tekemisen kautta. Innostamalla ja olemalla itsekin innostunut. Aidosti ja oikeasti. Seisomalla sen takana, mitä sanotaan. Pakko on myöntää, että liikeideakilpailustamme tiimin kanssa olemme niin ylpeitä ja innostuneita, että muutama osallistuu varmaan pelkästään senkin takia J
Mutta!!!! Nyt pitää lähteä tarkistamaan vielä kerran kaikki; hauskaa huomista kaikille!

Timo Ruohio
Joensuun Tiedepuisto Oy
Kirjoittaja on yritysvalmentajana Joensuun Tiedepuisto Oy:llä, joka kernaasti kertoo aiheesta enemmänkin!


tiistai 10. helmikuuta 2015

Miksi asiantuntija tulee ulos Twitter-kaapista nyt?






Korvien välissä sijaitseva henkilökohtainen idealamppu täytyy viimeinkin vaihtaa lepattavasta hehkulampusta energiaa säästäväksi led-valoksi. Kun nykyisen idealampun teho alkaa selvästi hyytyä, on siis otettava käyttöön uudemmat vehkeet.


Oman idealampun valokeilassa itse kukin asiantuntija käsittelee maailmalta tulevaa tietovirtaa. Hän seuloo, poimii, yhdistelee ja jalostaa tiedonpaloja uusiksi ideoiksi. Kun oma idealamppu on hajavaloa tuottava, energiasyöppö hehkulamppu, tiedonhaku muistuttaa ”sattumanvaraista surffailua netissä otsa kurtussa”. Tietoa yritetään löytää summamutikassa ”googlaamalla”, ja erilaisilla nettisivuilla käydään sattumanvaraisesti toivoen, että jostain löytyisi kaiken kiireen keskellä se kaivattu tiedonmuru. Hyödyllisten nettisivujen sisältöpäivityksistä ja uusista julkaisuista ei ole varmuutta ellei sivustolla käy tekemässä ”tarkistuskeikkaa”. Oleellisen tiedon erottaminen epäolennaisemman tiedon joukosta on työlästä. Samalla sähköposti täyttyy tarpeellisista ja tarpeettomista uutiskirjeistä, joita ei ehdi edes vilkaisemaan.

Perässä juokseminen vaihtuu vastaanottoon


Me Joensuun Tiedepuisto Oy:ssä vaihdamme nyt sisäisiä idealamppujamme led-valoihin: valjastamme Twitterin tiedon käsittelyn työvälineeksemme. Kukin meistä kohdistaa henkilökohtaisen idealampun valokeilan juuri niihin kohteisiin, joista saamme eniten ammatillisessa mielessä hyödyllistä ja ajantasaista tietoa.

Säästämme omaa energiaa ja ehkä myös aikaa, kun tietoa sisältävät purot ohjautuvat Twitterin avulla rinnakkaisiksi virroiksi. Etsiminen vähenee kun seulomme ja poimimme tietoa Twitterin apuohjelmien kuten Hootsuiten ja Tweetdeckin avulla. Kun nämä työkalut on kunnolla viritetty, voimme entistä helpommin vastaanottaa tietoa valikoiduista lähteistä ilman, että tiedon perässä täytyy itse ”juosta”.

”Eteenpäin!”, sanoi mummo lumihangessa


Merkkejä Twitterin tarpeellisuudesta yritysviestinnässä on ollut ilmassa jo pitempään. Noin puolitoista vuotta sitten vedin saappaat jalkaan ja lähdin polkemaan uraa muille Twitter-käyttäjillemme. Opettelin Twitterin käytön sellaisella tarmolla, että tunnen sen mahdollisuudet Tiedepuiston ja oman työn kannalta. Lisäksi pystyn opettamaan hyvin myös muuta henkilöstöämme. Joensuun Tiedepuisto Oy:n Twitter-tilin perustin elokuussa 2014.

Yhteinen Ahaa! –elämys syksyllä 2014


Twitterin todellinen tarve tuli syliin nopeammin kuin uskoinkaan. Tekesin rahoittaman Innovatiiviset kaupungit –ohjelman (INKA) viestinnässä otettiin käyttöön Twitteriä, ja ohjelman toteuttajana oli meidänkin mentävä tähän mukaan. Alihankinta 2014 –messut siirsi messutapahtuman viestintää Twitteriin, ja tottahan toki minäkin halusin olla ”livetwiittassa” Pohjois-Karjalan yhteisosastolla olevista asiakkaistamme messujen aikana syyskuussa. 

Twitterin reaaliaikaisuus konkretisoitui koko henkilöstöllemme syyskuussa, kun toimitusjohtajamme valittiin maailman äärissä kännyköiden katvealueella kansainvälisen IASP-järjestön Euroopan Divisioonan presidentiksi. Poimin tiedon Twitteristä aamupäivällä, ja tarjoilin sen uunituoreena lounaspöytäkeskusteluun.

Siitä se sitten lähti


Tästä kaikesta meillä käynnistyi pohdinta, mitä itse kukin voisi Twitteristä saada irti toimitilapalveluihin tai liiketoiminnan kehittämispalveluihin liittyvään työhön. Yhdessä ja erikseen pohdittiin omia tarpeita ja toiveita sekä ennen kaikkea omaa Twitter-tavoitetta.

Pidin koulutusta kollegoilleni joulukuussa 2014 ja tammikuussa 2015. Lisäksi annoin – ja annan varmaan jatkossakin – vierihoitoa kädestä pitäen. Twitter-valmiudet ovat nyt noin kahdella kolmasosalla henkilöstöstämme.

”Olemme nähneet valon”


Emme siis ole pitkään ja hartaudella harjoitelleet kulisseissa ja tulleet kaikki yhdessä Twitterin superkäyttäjiksi. Emme tosiaankaan! Osa porukasta on aikaisia omaksujia ja osa perässä hiihtäjiä, ja loput jotain siltä väliltä.

Mutta meillä on todellista halua ottaa Twitterin mahdollisuuksia käyttöön! Siksi kerromme asiasta juuri nyt.

Mitä seuraavaksi?


Tässä samassa rytäkässä uudistamme myös mediaseurannan hakeaksemme myös sieltä valikoitua tietoa. Ehkä sieltä löytyy joskus jotain tweetattavaakin - siis jaettavaa.

Toivon, että vuoden päästä noin puolella henkilöstöstämme Twitter on yhtä arkinen mutta tarpeellinen viestinnän työkalu ja jakelukanava kuin kännykkä tai sähköposti. Ehkä uusilla välineillämme löydämme jotain, jota emme muuten voisi löytääkään.

Tapaamme uusia ihmisiä erilaisissa tilaisuuksissa, ja käyntikortteja vaihdellaan. Ehkä käyntikortteihimme painetaan joku päivä itse kunkin Twitter-käyttäjänimi. Ehkä yhteydenpito ainakin osaan uusista kontakteista lähtee elämään Twitterin kautta aivan uudella tavalla kuin mitä nyt. Ehkä saamme aikaiseksi joskus jopa asiallista keskusteluakin.

Kukin meistä ottaa Twitterin mahdollisuuksia haltuun omaa tahtiaan, pienin askelin, ehkä kompuroidenkin. Näin saa tapahtua. Into oppia ja mennä eteenpäin ovat johtotähtemme.





Soile Asikainen
Joensuun Tiedepuisto Oy

Twitter: @soileasi

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuisto Oy:n viestintäkoordinaattori, joka saa innostusta kielikuviinsa kansainvälisestä valon vuodesta.

torstai 6. helmikuuta 2014

Idea: jaetaan rahaa!


Inspiroippa mikä tahansa idea ja ajattele se avaruuteen. Rakenna innovaatioprosessi ja linkitä se osaamisyhteisöjen rajapintoihin.  Laita sen jälkeen silmät kiinni. Nyt voit avata ne. Unohda kaikki edellä kirjoitettu (paitsi se silmien avaaminen) ja rentoudu. Kuten arvaattekin, yllä oleva teksti on kirjoitettu provosoivasti ja mielenkiinnon herättämiseksi (mitä se NYT kirjoittaa jostain halavatun osaamisyhteisöistä…).

Arvoisat ihmiset: nyt on vajaa kaksi kuukautta aikaa osallistua liikeideakilpailuun! Minkä takia pitää osallistua? Monestakin syystä. Ensinnäkin liikeideakilpailu on hirmuisen hyvä keino testauttaa ilmaiseksi oman ideansa toimivuus. Kovatasoinen raati käsittelee jokaisen idean, ja kun ideasta löytyy jalostettavaa, ilmoitetaan siitä osallistuneelle; vaikka kilpailua ei voittaisikaan. Jokainen idea saa ”isän”, joka lähtee viemään ideaa eteenpäin. Toisekseen, ainoastaan osallistumalla voi voittaa riihikuivaa rahaa, massia, euroja, paalua, hilloa. Tänä vuonna sitä jaetaan ennätyksellisen paljon! Tästä kuuluu iso kiitos kaikille yhteistyökumppaneillemme, joten iso kiitos Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK, Keski-KarjalanKehitysyhtiö KETI, Pielisen Karjalan Kehittämiskeskus PIKES , Pohjois-Karjalan Kauppakamari, Pohjois-Karjalan Yrittäjät, Pohjois-Karjalan Uusyrityskeskus, Itä-Suomen Yliopisto, Karelia-amattikorkeakoulu ja Puljonki Oy!!! Teidän ansiostanne liikeideakilpailun pääpalkinto on 15 000 €. Teidän ansiostanne voimme arpoa kaikkien osallistuneiden kesken 1000 €. Miettikää, jaamme yli 20 000 € rahaa ideoille!

Ja osallistumisen motivointi jatkuu: haastamme teidät osallistumaan liikeideakilpailuun siitä syystä, että usein kahta ideaa yhdistämällä syntyy loistava idea! Mitä enemmän ideoita saamme, sitä todennäköisemmin syntyy uutta liiketoimintaa. Ja sitä enemmän saamme uusia työpaikkoja synnytettyä. Ja sitä enemmän Pohjois-Karjalan asukkaat saavat ihan kaikkea! Joku voi kysyä, että miten se yksi voittaja nyt muka tuota kaikkea luo? Kyse ei ole yhdestä ideasta, vaan kaikista ideoista! Meillä on - mittaa sen miten perin tahansa – loistava julkinen tukijärjestelmä ideoiden jatkojalostamiseen; mm. mainitut yhteistyökumppanit tarjoavat uskomattoman määrän erilaisia keinoja viedä ideaa eteenpäin. Puhumattakaan omasta ja kollegoideni tekemästä työstä Joensuun Tiedepuistossa.

Osallistuminen on helppoa: www.startmeup.fi ja paina ”osallistu tästä” tai ”osallistu tästä” – osiota ja täytä lomake, ei ole vaikeata. Kannattaa seurata meitä myös Facebookissa; sinne tulee kaikennäköisiä videoita aiheeseen liittyen https://www.facebook.com/events/510284592422620/

Pelkkä idea riittää.

Timo Ruohio

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja

sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Luuuuuuuuuuunta!!!!!


SATAA LUNTA!

Aina ja aina se saa allekirjoittaneen naaman hassuun asentoon; semmoiseen pikkupoikavirneeseen. Lumisade on viesti muutoksesta. Positiivinen viesti! Se ei ole Myrsky, jossa puita kaatuu ja nurkat valittavat. Se on ilmiö, joka saa luonnon hyräilemään ja haistattaa pimeydelle pitkät. Lumi sataa ihanan rauhallisesti tai vimmaisella vauhdikkuudella; määrätietoisesti kohti maata, porukalla alas asti. Pessimistit ajattelevat lumen peittävän kaiken alleen ja pitävät lumitöitä turhimpana asiana maailmassa, jopa turhempana, kuin turhuutta itsessään. Ja se on jo paljon. Tällaiset ajattelijat ovat omasta mielestään oikeassa, mutta varaan itselleni oikeuden ajatella asiaa hieman laajemmalta näkökulmalta katseltuna. Lumi toimii loisteliaana elementtinä ihmisen viihtymiselle; lumilautailusta luisteluun, hiihdosta lumiukkoihin! Lumi pukee luonnon valkoiseen huntuun; antaen sille muutaman kuukauden aikaa levätä ja taas keväällä sulaminen käynnistää kevään ja luonto on valmiina usean kuukauden mittaiseen kukintaansa. Ilman lunta ja talvea ei ole kevättä ja heräämistä. Lumi antaa luonnolle mahdollisuuden nukkua ja kehittyä. Ajatelkaa (taas kerran) luonnon nerokkuutta: lumi suojaa luontoa raastavalta kylmyydeltä; ilman lunta moni luontokappale kuolee kylmyyteen. Lunta on käytetty iät ja ajat talojen sokkelieristeenä ja lumikuopassa on itsekin useita öitä nukuttu vapaaehtoisesti makuupussi kaverina. Maailmalla on ironista huumorintajua: se paiskaa meitä tajuttomilla pakkasilla, mutta samalla antaa riittävästi lunta, jolla sitä vastaan voi luonto suojautua.  

Lumen varjopuolena on mainittu pakkanen. Lumi tarvitsee pakkasta, mutta pakkanen ei tarvitse lunta. Jing, mutta ei välttämättä jang. Sama pätee elinkeinoelämään: yritys tarvitsee rahaa, mutta raha ei tarvitse yritystä. Tämän vuoksi yrityksen pitää kyetä suojautumaan liiketoimintaympäristön pakastuessa esimerkiksi laman myötä. Jos tilanne pääsee yrityksen yllättämään ilman, että meillä on mahdollisuus suojautua, ollaan vaarallisella tiellä, kesärenkailla lumisohjossa. Meillä pitää olla reservejä, rahaa, siksi aikaa, että voimme suojautua pakkasta vastaan. Meillä pitää olla suunnitelma yritystalvea vastaan. Pakkasta vastaan ei voi tapella, sitä vaan tulee; joskus enemmän, joskus vähemmän. Mutta aina sitä on ollut, ja tulee aina olemaankin. Onkin pohdittava, onko meillä jotain, joka lumenoloisesti tekee yrityspakkasesta siedettävän, antaen mahdollisuuden joko levätä ja kehittää tai varmistaa mahdollisuuden pysyä hengissä. Ilman rahaa yritys kuolee. Yritysten kuolemisesta ei pidä kukaan, en edes minä. Ja jos joku kysyy, miten paljon rahaa pitää olla kassassa, niin vastaus on helppo 20 % liikevaihdosta. Se on routaraja. Rahasta on kysymys! Muistakaa, yritysten taloudesta vastaavat, rahaa saa rakastaa.

Talvi on tulossa.

Timo Ruohio

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja

sunnuntai 17. marraskuuta 2013


Myrskyä elämään!
Sunnuntai 17.11.2013

Aamulla kehotettiin ihmisiä pysymään sisällä Eino-myrskytuulen vuoksi, mutta siinä ei mainittu mitään koirista, ja lähdimmekin aamulenkille koiramme, Nanan alias Valkoisen Vaaran, kanssa. Myrsky toi muutoin levolliseen metsään uutta sisältöä ja vaaran merkkejä tutkittiin oikein porukalla. Samalla mietin myrskyä isomman ajattelun kautta: jokaisen elämässä pitää olla Myrskyjä. Niiden avulla omaa elämäntilannetta testataan ja tarvittaessa joko mennään piiloon muuttamatta mitään ja toivotaan, että myrsky laantuu tai muutetaan tilannetta ja ollaan myrskyn jälkeen erilaisia ja/tai parempia ihmisiä. Tämä pätee niin työhön, kuin ihmissuhteisiinkin.

Toisinaan myrskyjä on parisuhteissa, joissa suhteet joko katkeavat, muuttuvat tai vahvistuvat. Kaikilla meillä lienee tästä kokemusta. Milloin suhdetta ravistelevat jälkeläisten tulo tai tulemattomuus, milloin anoppi tai appiukko, tai parhaassa tapauksessa kaikki aiemmin mainitut. Joskus on tilanteita, jossa myrskyn aiheuttaa uusi ihminen, joka koittelee parisuhdetta kovalla kourallansa tai kauniilla kädellänsä. Lopputulos on monen tekijän summa, ja harvoin niissä kisoissa voittajia löytyy; kaikki eivät säästy kolhuilta. Yöllä nähdään outoja unia, tai sitten ei nukuta ollenkaan. Joskus myrskyn tehtävänä on ilmoittaa, että ”meillä on ongelma, joka vaatii ratkaisua”. Tai ”minulla on ongelma, joka pitää ratkaista”. Jos tilannetta ei ratkaista, ollaan monesti pattitilanteessa ja pitkään; ja se patti kun ei aukea ihan helpolla. Ihmisten murtumisen toteaminen vierestä katsellen ei ole helppoa, mutta ei se vaivatonta ole niille ihmisillekään. Patti aukeaa vain päätöksenteolla eli valinnalla, kumpi saa ja kummalta otetaan. En ole kuullut yhdestäkään tapauksesta, että päätös olisi ollut helppo. Mikään myrsky ei ole helppo, muistakaa se!

Miten myrskyihin pitää varautua? Kohtuullisen usein tilanteet kannattaa jutella etukäteen läpi; jos tulee myrsky, niin mitä sitten? Jos lusikat menevät jakoon, niin aihe kannattaa jutella läpi jo silloin, kun menee suhteessa mukavasti ja aiheeseen osaa suhtautua aiheen vaativalla ajattelulla eikä pelkästään toista vastaan taistelemalla. Jos toisaalta tilanne on niin pahasti kallellaan, että pienikin tuulenpuuska aiheuttaa kriisitilanteen, on harkittava parisuhteen muuttamista pariksi suhteeksi eli päättämällä suhde niin tyylikkäästi, kuin mahdollista. Toki, aina pitää muistaa myös se, että usein parisuhteeseen kuuluu enemmän, kuin kaksi ihmistä. Avioliitossa siihen kuuluu koko perhe, ja muissa parisuhteissa esimerkiksi koira. Tämähän helpottaa päätöksentekoa entisestään.

Sama pätee ajatteluni mukaan myös yrityselämään: ilman myrskyjä yritykseen hiipii hyvän olon tunne. Usein myrskyn aiheuttaa asiakas ilmoittamalla, ettei tilaa vähään aikaan yhtään mitään. Jos myrskyyn ei ole varauduttu, saattaa tilanne olla todella vakava asiakkaan ollessa sekä paras, että ainoa. Tai jos yrityksen työntekijälle tulee uusi yritys työpaikkatarjouksen myötä, eikä siihen ole varauduttu, niin alkaa niin sanotusti perälauta vuotamaan ja työntekijät karkaavat laumoina. Usein uusi tilanne, uusi myrsky, aiheuttaa muutoksia yrityksen toimintaan ja ne ovat yritysjohdon päätöksentekoa ennalta tehtyjen, vaihtoehtoisten suunnitelmien toteuttamista. Muistakaa, arvoisat lukijani, myrskytuulessa voi seilata kaikkein vauhdikkaimmin myötätuuleen, kunhan siihen on varauduttu ja ”virsikirja” aukeaa riittävän nopeasti. Suunnitelkaa näin ollen kaikki ajateltavissa olevat myrskyt. Kaikki vaihtoehdot. Niin kotona, kuin yrityselämässäkin. Myrsky ei ole aina huono asia. Varautukaa niihin. Olkaa niille valmiita. Aiheuttakaa niitä. Älkää menkö piiloon. Usein myrsky aiheuttaa muutoksen. Ja muutos on ainoa asia, joka on pysyvä.

Timo Ruohio

Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Hautomoblogi: Firman pitää toimia kuin rokkibändi


Hautomoblogi: Firman pitää toimia kuin rokkibändi

Aloitetaan provosoivalla väitteellä: Firman pitää toimia kuin rokkibändi. Alustetaan ajastusta; jos bändin ensimmäinen biisi ei myy, niin joko tehdään samalla bändillä toinen biisi tai sitten vaihdetaan bändin kokoonpanoa. Mutta soittamista ei lopeteta. Bändien kokoonpanot ja tyylit muuttuvat. Bändihommissa on paljon sellaista, jota yritysmaailmassakin tulee tehdä; parhaimmillaan levyn tuottaa ammattituottaja, joka kyseenalaistaa bändin ja kappaleet. Metallica palkkasi aikoinaan huipputuottajan Bob Rockin Metallica - levyllensä, koska halusi jonkun ulkopuolisen tuottavan heille huippulevyn. Tuottaja kommentoi bändin sanoittaja James Hetfieldille, että ”tässä kappaleessa on huonot sanat”. James tokaisi siihen, että ”etkö tiedä kuka minä olen?”. Tuottaja sanoi, että ”tiedän, mutta siitä huolimatta biisin sanat ovat huonot”. James palasi vihkonsa ääreen ja teki kappaleeseen sanat uudelleen. Biisin nimi oli Enter Sandman ja kaikki Metallica-tuntijat tietävät, kuinka loistava kappaleesta ja levystä loppujen lopuksi tuli!  

Pienen yrityksen johtajat eivät ole samoja, kuin suuren yrityksen johtajat. Sama koskee bändiä; laulaja vaihdetaan toiseen, jos muu bändi on kunnossa, mutta laulussa tökkii. Firmoihin kaivataan mielestäni juuri tuota henkeä; vierailut muissa kokoonpanoissa (esimerkiksi hallitustyöskentelyn kautta) antavat varmasti molempia osapuolia tyydyttävät tulokset! Säännölliset vierailut muissa yrityksissä pitävät yrittäjän silmät avonaisina.

Toinen väite: yritykset käyttävät liian vähän ”tuottajia”. Alkuvaiheessa firmojen ”tuottajina” ovat esimerkiksi Yrityshautomot, joilla on monesti vuosien kokemus ”bändissä soittamisesta” ja bändien tuottamisesta, eli siitä, ovatko yrityksen tuotteet (musiikki) ja tiimi (bändin jäsenet) kunnossa. Juuri tästä on kyse yritysmaailmasta; menestyvä yritys on yhdistelmä oikeita ihmisiä/soittajia ja tuotetta/musiikkia. Ilman toista ei ole toista, paisti hirmuisella tuurilla. Pidemmän päälle ei pelkällä tuurilla pärjätä. Kannustankin voimallisesti yrityksiä tekemään yhteiskiertueita, yhteisiä levyjä sekä vierailemaan muiden bändien levyillä! Suomeksi: yritysten pitää entistäkin enemmän verkostoitua, tehdä yhteisiä markkinointitempauksia, testata omia ja yhteisiä tuotteita asiakkailla sekä harjoittaa työntekijävaihtoa. Yrittäjäurani aikana yrittäjäystäväni esitteli omia ajatuksiaan/biisaihioita minulle ja päinvastoin; ne olivat uskomattomia kokemuksia, kun sai testata kaverillansa omat ideansa, ennen kuin esitteli ajatuksensa omassa firmassa. Ideat jalostuivat ja olivat valmiimpia viikkopalaverissa. Toimii, kun hirven sarvet.

Bändit soittavat kimpoissa, välillä vieraillaan toisten bändien keikoilla soittamassa. Toisinaan tehdään kappaleita muille kokoonpanoille. Pääasia on, että rokki soi, ja laulu raikaa. Otetaan sama henki mukaan yritystoimintaan. Rok rok.


Kirjoittaja on Joensuun Tiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja

tiistai 8. lokakuuta 2013


Hautomoblogi: WAU!! Allan McKay.

Tiistai 8.10.2013

Allekirjoittanut sai kokemuksen viime viikolla, kun maailmalla erittäin arvostettu erikoistehostemies Allan McKay (KVG) vieraili Joensuussa ja kertoi omista projekteistaan (2012, Star Trek II, Transformes III, Flight, niitä on ihan älyttömästi…). Aivan uskomattoman lahjakas mies, joka soitetaan apuun, kun pitää tehdä OIKEASTI erikoistehosteita. Tällainen mies oli Joensuussa viime viikolla Oasis Game Studiossa!!! Ei nämä miehet (tahi naiset) täällä häiriöksi saakka vieraile, ei edes vuosittain saakka tunkeudu. Tästä kiitos Veikko Miettinen!!! Ja toki Ilkka Immonen, kiitos kuuluu varsinkin sinulle. Tutustuin Allaniin maaliskuussa Los Angelesissa ja hämmästyttävää kyllä, Allan on ihan tavallinen äijä, aussijätkä, normityyppi, meidän miehiä. Paitsi paljon nuorempi, kuin mitä maineensa perusteella luulisi. Puhuttiin niitä näitä, pizzaa syötiin ja PepsiMaxia juotiin. Aamun vaihtuessa yöhön, Santa Monicassa. Allan on juurikin niitä miehiä, jotka aloittavat silloin, kun muut lopettavat. Allan kertoi tapauksesta, jossa aikaa annettiin kaksi tuntia, ja tehtävänä oli saada räjäytykset ja savut kuntoon muutamaan kohtaukseen, koska ohjaaja ei ole tyytyväinen lopputulokseen. Done deal. Toinen tarina liittyi leffaan, jossa kuvauksissa unohdettiin savu. Voitko järjestää? Kyllä, sanoi Allan. Onnistui. Tai Super Bowlin mainokseen luodut erikoistehosteet (joiden luomiseen Allan teki oman softan, koska sellaista ei vaan ollut). Muutama viikko aikaa, ja silloin ei nukuttu, ei edes yöllä. Mutta komeaa jälkeä syntyi!! Ja syntyy edelleen. Allan on esimerkki siitä, että jos ei valmista ratkaistua ei ole tarpeeseen, niin se pitää tehdä itse. Joskus se on ainoa vaihtoehto; yleensä silloin ollaan sillä tasolla, että ollaan maailman parhaita. Ja silloin iho menee kananlihalle, kun katsoo mestarien tuotoksia. Ainakin allekirjoittaneella. ’Nuff said.
Timo Ruohio
Kirjoittaja on JoensuunTiedepuiston kehityspäällikkö ja Yrityshautomon valmentaja